Odotusta

Mulla on vahvasti sellainen tunne, että tulen ymmärtämään nyt tekemieni asioiden merkityksen ja arvon vasta myöhemmin. Niin kuin että homma odottaa jotain kiteytymistä, joka on jossain edessäpäin. Miettinyt taas viikonloppuna paljon, ollut epävarma ja kyseenalaistanut kaikkea... Sitten kuitenkin kanavoinut ajatukset terveellisellä tavalla, ja tehnyt kuvasarjoja uusista performansseista ja riiteistä. Pelleillyt saven kanssa. Tarkoitus oli jatkaa saveen sulautumisen ideaa, niin kuin yhdeksitulemista maan kanssa. Positiivisia juttuja, enemmän syntymää kuin kuolemaa, mikäli niitä nyt voi erottaa mitenkään toisistaan, vaikka kuvamaailma onkin nyt ollut mitä se on ollut. En tiedä mikä se otus oli, joka tuijotti minua niistä kuvista. Jokin hirviö se saattoi olla, tai sitten alkueläin. Molemmissa tapauksissa luulisin että suunta on jokseenkin oikea. Riisun kerroksia tietoisen minäni ympäriltä, joka on ollut aina niin perkeleen ahdas nahka. Tuhoan ja rakennan sitten uudelleen erilaisia konstruktioita.