Kunpa pääsisin pakenemaan vielä syvemmälle ja pysyvämmin omaan maailmaani, jossa kuvitelmat, muistot ja harhanäyt ravitsisivat minua, eikä reaalitodellisuus (mitä ikinä se sitten onkaan) pääsisi koskaan purevasti kosketuksiin kanssani.
On olemassa jokin sekavuustila, jokin optimaali, jonka vallitessa kaikki asiat ovat parhaalla mahdollisella tolalla, tai ainakin siltä tuntuu. Olo on lämmin, ja ympäristö naamioituu anteeksiantavaksi, vaikka ei kerro mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti