Oudon väsynyt fiilis, tuntuu siltä että valon määrän jatkuva pieneneminen alkaa vaikuttaa. Ikävä juttu, syksyssä on jokin runollisen kaunis pohjavire, mutta siitä pystyy aika harvoin nauttimaan, kun täytyy vain koko ajan yrittää selviytyä. Se on rankkaa, kun yli puolet vuodesta luonto ympärillämme tuntuu sanovan meille: Teitä ei kaivata täällä! Kaikki jotka vaan pääsee, lähtee pois. Muuttolintujen lennossa on henkensä edestä pakenemisen maku.
Viimeaikoina elämässä on ollut hyvä rytmi, olen työskennellyt säännöllisesti. Mutta vasta sitten oikeastaan voi sanoa jotain varmaa, kun on saanut aikaan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti