Otteita

"Kello on kohta yökolme, ja jokaisella asialla tuntuu olevan jokin merkitys.

On ihanaa olla turta ja hylkiö. On täydellistä onnea olla tarpeeton ja toimeton. Kuola suusta valuen, elää omassa yksinkertaisen monimutkaisessa maailmassaan ja muistoissaan. Käyttää kaiken aikansa siihen, että yrittää mahdollisimman tarkasti palauttaa mieleen miltä lumesta kastunut sukka tuntui saappaassa vuonna -86, viisivuotiaana, kun ulospäin kirkkaana loistava majakka muuttui sisääntullessa kellertävää valoa tihkuvaksi, heikoksi hehkulampuksi. "

"Niin, tulin ajatelleeksi lapsuuden arkipäiviä, ja talvisia alkuiltoja. Hehkulampun likainen ja heikko valo raivaa tietään hämärään, ja jostain kuuluu surinaa. Surinaa, jonka tunsin silloin, mutta jota en enää osaa yhdistää mihinkään vaikka muistikuva siitä onkin jäljellä. Elämä on hyvin hennosti vaaleanruskeaa ja se tuoksuu sairaalaruoalta. Enkä tarkoita sillä mitään negatiivista, vaikken melkein itsekään ymmärrä, miten sairaalaruoan tuoksu voi olla mitään muuta…

…yleensä en selitä, mutta teen poikkeuksen. Kun olin muutaman vuoden ikäinen, en muista tarkemmin, olin sisällä sairaalassa joitain päiviä keuhkokuumeen vuoksi. Muistan erittäin tarkasti miltä siellä tarjottu ruoka tuoksui, läpitunkevalta, erittäin voimakkaalta. Jopa pistävältä. Ja vihreää kaakelia seinissä… Se on kaikki ajan neutralisoimaa muistikuvieni tapettia, joka nostalgian kautta muuttaa muotoaan joksikin kiinnostavaksi, jota haluaisin tutkia ja analysoida ja tallentaa.

Se tapahtui!"