Lentouni

Olen viimeaikoina nähnyt useita voimakkaita unia, pari yötä sitten näin jopa pitkästä aikaa yhden lentounen.

Lentounet eivät ole minulle mikään usein toistuva juttu, mutta olen nähnyt niitä aina silloin tällöin. En osaa eritellä tarkemmin milloin tai millaisissa elämäntilanteissa. En kuitenkaan muistaakseni lapsena. En muista koskaan nähneeni lapsena mitään sellaista, muistan muutenkin lapsuudesta tosi vähän unia. Ehkä ne eivät olleet mitään sellaista, minkä olisi voinut, tai katsonut tarpeelliseksi silloin painaa mieleen. Hämärästi muistan olleeni ehkä noin neljä, tai sellainen kuva minulla nyt jälkeenpäin on… Ja nähneeni unen, jossa musta kissa raapi kasvojani. Ja sitten jonkun sellaisen viikinkityyppisen hahmon, aika ahdistavan, vaikkei kovin ilmeisellä tavalla, joka toistui välillä.

Lentounissani lentäminen muistuttaa enemmän leijumista tai ehkä kellumista, tavallaan kuin uisi ilmassa. Maasta irtautuminen on tosi ei-fyysinen juttu, jossa vaaditaan mielettömän paljon tahdonvoimaa ja keskittymistä (Ehkä se olisi erilaista, jos olisi kevyempi?). Irtaantuminen vaatii eniten pyristelyä, mutta sitten homma muuttuu hieman helpommaksi. Jos ote herpaantuu, alkaa melko välittömästi vajota alaspäin, mutta ei varsinaisesti pudota. Lentäminen ei vaikuta kovin vaaralliselta. On mahdollista nousta aika korkeallekin, muttei ehkä kuitenkaan loputtomasti, kaikista vaivattomin korkeus on muutamasta metristä jonnekin keskimääräisen korkeiden rakennusten kattojen tasalle. Sillä alueella on helppoa leijua. Eteneminen tapahtuu kuin uimalla, mutta ei niin fyysisesti. Oikeastaan potkut ja vedot korvautuvat kokonaan mielenliikkeillä, ajatuksilla.

Korkeuden sääteleminen ja siinä onnistuminen antaa uskomattoman suuren vapauden ja onnellisuuden tunteen. Kyse ei ole pakenemisesta tai välttämättömyydestä, vaan jostain hirveän luonnolliselta.

En osaa sanoa mikä saa minut lentämään, millaisissa tilanteissa sitä tapahtuu tms. Niin vain käy.