Ollessani ihan nukahtamaisillani eilen, koin näin koin ihmeellisen näyn ja ilmestyksen.
Päässäni alkoi soida outo ääni, kuin jotain konemusiikkia, ilman jumputusta. Pitkiä, ohuita ja lämpöisiä ääniä. Näin ympärilläni hahmoja, joille annan nimen kermakakkunaiset. Tämä johtuu heidän vaatteistaan, sellaisista oudoista, kerroksellisista, röyhelöisistä, viktoriaanisista pukimista sekä valkoisesta väristään, kalpeudestaan ja lievästä hahmottomuudestaan. He olivat vähän kuin houkuttelevat seireenit, heidän tarkoitusperänsä ja viestinsä jäivät epäselviksi.
Ikävä kyllä valvemaailma kaappasi minut vielä hetkeksi omakseen, ja säikäytti nämä oudot ilmestykset tiehensä. Eivätkä ne käsittääkseni enää palanneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti