Olen flegmaattisuuteen taipuvainen ihminen. Jumitun helposti ajatuskulkuihin, tunnetilojen ylimääräisiin kammioihin ja juttuihin. Turhat ajatuskulut monimutkaistuvat, ja kietoutuvat kaulan ympärille tehden hengittämisestä vaikeaa...
Olen ennenkin sanonut että luova ihminen on onnellinen ainoastaan silloin kun hän luo. Kun luominen loppuu tai taukoaa, alkaa epävarmuus ja epätasapaino.
Pitkään ymmärsin tämän kaavan, mutten vain tehnyt asialle mitään. Tiesin että taiteen keinoin voisin ilmaista itseäni, mutten kuitenkaan tullut laittaneeksi tikkua ristiin, sanat juuttuivat kurkkuun.
Nyt vaikka aikaa on vähän, tunnen olevani liikkeessä. Teen juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti