Matkustan välillä Seinäjoki - Helsinki, junassa, työskentelyhytissä. Odotin saavani tänään paljon aikaiseksi, kun muutenkin joutuu vain istumaan, mutta nämä olosuhteet eivät yllättäen ( tai tietenkään ) tarjoakaan kovin erinomaisia työskentelyolosuhteita. Läppäri sylissä, kamera vieressä pikkiriikkisellä tasolla. Siirrän koneelle kuvia, jotka kävin pikapikaa ottamassa tänä aamuna.
Maisema on kuurainen, tai sulamassa. Aurinko paistaa, muttei lämpimästi, vaan kaukaisella tavalla. Maisema on kaunis, en ymmärrä niitä jotka eivät viihdy näissä maisemissa. Tai en ainakaan voi olla samaa mieltä heidän kanssaan. Itse näen salaisuuden jokaisessa metsänreunassa, saarekkeessa, niemenkärjessä ja metsän sisään sukeltavassa aukeassa. Jopa ryteikkökin kätkee sisäänsä jotain, joka on selville saamisen arvoista.
Tällaisena aamuna, matkalla jonnekin, on yllättävän kevyttä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti