Outo fiilis ollut pitkään, jotain ehkä isompaa tunnelmamuutosta tapahtumassa jossain pinnan alla, muttei pysty tai halua vielä määritellä sen laatua tai muotoa. Johtuu ehkä osittain siitä, että niin monta solmua on vielä elämässä. Kaipaan jotain, tuntuu että jotain puuttuu. Paradoksaalista kyllä, samalla olen jollain tasolla hirveän tyytyväinen myös niihin asioihin joita elämässä on.
Työskennellyt nyt vähemmän kuin syksyllä. Osittain siksi että tarvitsee vähän aikaa ajatella, ja osittain muista syistä; lunta maassa, vaikea mennä metsään ja saada oikeita sävyjä kuviin jne. Paljon kuitenkin mielessä ja suunta selvempi kuin koskaan ennen.
Ollut vaikea nukkua, pitkän aikaa oli jotenkin sairas olo. Nyt jo parempi. Pieni lasi viskiä illalla auttaa unettomuuteen, joka on seurausta siitä että aivot ei osaa lopettaa jotain semmosta loputonta kelaamista joka on pääosin vain häiritsevää ja toisarvoista, mutta josta voi joskus syntyä yksittäinen hyvä ajatus. No joo..
